Kokenut jääkiekkoasiantuntija Sakari ”Sakke” Pietilä kritisoi MM-kisojen tuntien mittaisia ennakkolähetyksiä.
Leijonien MM-ottelut näkyvät suorina lähetyksinä sekä Viaplaylla että MTV:llä, ja kumpikin kanava tarjoaa oman kiekkostudionsa. Lähetykset alkavat jo tunti ennen ottelun alkua.
Studioissa esiintyy juontajien lisäksi arvostettuja jääkiekkoasiantuntijoita, mutta moni katsoja ihmettelee: onko näin pitkissä ennakkolähetyksissä järkeä?
Pitkän linjan jääkiekkomies Sakari ”Sakke” Pietilä vastaa kieltävästi.
– Kaksi päällekkäistä studiolähetystä on ehdottomasti liikaa. Lätkän analysointi menee jo överiksi, eikä sellainen ole toivottavaa, Pietilä, 69, sanoo.
– Kukaan ei jaksa katsoa tunnin mittaista ennakkolähetystä, ei ainakaan tässä vaiheessa turnausta. Ehkä todelliset kiekkofriikit jaksavat, mutta en minä, Pietilä toteaa.
Nykyään terapiatyöhön keskittyvä Pietilä on seurannut sekä Viaplayn että MTV:n MM-lähetyksiä, mutta ei paljasta, kumpi on hänen mielestään parempi.
– Molemmilla kanavilla on erittäin osaavia asiantuntijoita, eli siitä se ei jää kiinni. Pointti on, että vähempikin pelien analysointi riittäisi, Pietilä korostaa.
– On hyvä, että pitkiin studiolähetyksiin on sisällytetty pelaajaesittelyjä, koska juuri tarinat kiinnostavat eniten, ex-maajoukkuevalmentaja painottaa.
Studiolähetysten suomalaisjuuret ovat vuosissa 1992–1994, jolloin PTV-kanava televisioi jääkiekon MM-kisat Suomeen.
Kiekkostudiot saavuttivat suuren suosion, kun kisat palasivat Ylen kanaville keväällä 1995.
Juuri Pietilä nousi tuolloin kansansuosikiksi piirtämällä taktisia kuvioita fläppitaululle. Se oli ensimmäinen kerta, kun Leijonien pelejä analysoitiin piirtämällä.
– Olimme lätkän studiolähetysten pioneereja. Kun Suomen peleillä oli parhaimmillaan noin 2,5 miljoonaa katsojaa, niin puhetta riitti, Pietilä kertoo.
– Silloin ei ollut sosiaalista mediaa, mutta faksit lauloivat kuumana. Saimme paljon palautetta, ja valtaosa oli kiittävää.
Studiolähetysten katsottiin osaltaan tukeneen jääkiekon suosion kasvua, joka huipentui Leijonien historialliseen MM-kultaan vuonna 1995.
– Kaikki oli niin uutta ja ihmeellistä, että ne hetket jäivät unohtumattomasti suomalaisten mieleen. Edelleen ihmiset muistavat fläppitauluajat, Pietilä sanoo.
Hän on kiitollinen saamastaan palautteesta.
– Kehut tuntuivat mukavilta, mutta on sanottava, ettei kaikki piirtely ollut tarpeellista. Jääkiekko on yksinkertainen peli, ja katsojat ymmärtävät sen ilman fläppitauluakin, Pietilä linjaa.
– Nykyään studiolähetysten tekniikka ja visuaalisuus ovat toista luokkaa kuin ennen, mutta perusasia on sama: lätkästä tehdään tähtitiedettä, mitä se ei ole.
Pietilä muistuttaa sattuman merkityksestä. Hän mainitsee Salt Lake Cityn vuoden 2002 olympialaiset, joissa Ruotsi hävisi yllättäen Valko-Venäjälle maalivahti Tommy Salon virheen vuoksi.
– Vaikka peliä analysoisi kuinka paljon etukäteen, aina tapahtuu jotain ennakoimatonta, Pietilä sanoo.
– Pelin perusasioiden analysointi on tärkeää ja kiinnostavaa, mutta peliä ei tarvitse spekuloida puhki.
Lähde: Ilta-Sanomat