Ex-jääkiekkoilija Marko Palo loukkaantui vakavasti onnettomuudessa muutama vuosi sitten ja menetti osan jalastaan – palasi kuitenkin töihin vain muutamia kuukausia myöhemmin.
Suomen ensimmäistä jääkiekon MM-kultaa voittamassa olleen Marko Palon, 56, elämä sai traagisen käänteen syksyllä 2020.
Kivialan yrittäjänä työskentelevä Palo oli tekemässä reunakiveystä liikenneympyrään, kun hänen oikea jalkansa jäi yli 2 000 kiloa painavan kivipaaden alle. Diagnoosi oli lohduton: jalka oli amputoitava nilkasta alaspäin.
Kovasta työmoraalistaan laitahyökkääjänä tunnettu Palo ei jäänyt suremaan kohtaloaan. Kuntoutuksen ja proteesin avulla hämeenlinnalainen kiekkoikoni palasi työmaille vain seitsemän kuukautta onnettomuuden jälkeen.
Palo kertoo sopeutuneensa tilanteeseen hyvin: ”Ihan samalla tavalla töitä tehdään kuin ennenkin.”
Jalan kuntoutus on sujunut hyvin, mutta aluksi jalan tynkä ”eli hieman omaa elämäänsä”, kuten Palo kuvailee.
”Se vähän turpoili aluksi ja täytyi pitää sidettä, jotta se mahtui proteesiin. Nyt voin kuitenkin ottaa jalan pois ja laittaa sen takaisin ongelmitta”, Palo sanoo.
”Kyllä se välillä epätasaisella alustalla saattaa muistuttaa, kun nilkka ei taivu ollenkaan. Aluksi se olikin vähän niin kuin asfalttijalka, mutta koko ajan parempi.”
Piharakentaminen ja kivityöt tulivat lempinimellä ”Kyy” tunnetulle kiekkoilijalle tutuksi jo pelaajauran aikana. Työt alkoivat isän yrityksessä, ja vuonna 2012 Palo perusti oman yrityksensä Kyykivi Oy:n. Nyt alkamassa on piharakentamisen sesonkiaika.
”Huhti-toukokuusta kestää tuonne jouluun asti. Kun lumi tulee maahan, loppuvat kivihommat”, hän kertoo.
Kevät 1995 oli Palon uran menestyksekkäin. Ennen Globenissa saavutettua MM-kultaa hän oli ehtinyt voittaa Ruotsin mestaruuden jönköpingiläisen HV71:n paidassa.
Kausi 1994–95 oli myös Palon ensimmäinen kausi muualla kuin kasvattajaseurassaan HPK:ssa.
”Hienoa aikaa se oli, kun pääsi kokemaan ne asiat. Siitä on vain niin kauan, ettei kaikkea edes muista, mitä tapahtui”, Palo sanoo.
”Tietysti, jos joku muistuttaa jostain, niin sitten itsekin saattaa muistaa niitä tapahtumia. Pukukoppielämää sitä kuitenkin aina kaipaa.”
(Kuva: Antti Johansson / HS)
Ruotsissa Palo vietti kaksi kautta, kunnes palasi Suomeen ja HPK:hon. Hän edusti Kerhoa neljä kautta ja pelasi välissä myös yhden kauden Kiekko-Espoossa. Yhdellä Kerho-kausistaan Palo piipahti myös Tshekissä, Vsetinin joukkueessa.
”Jukka Sepon kanssa kävimme siellä muutaman pelin pelaamassa. Siinä oli optio jatkosta seuraavalle kaudelle, mutta hallituksen jäsen pelkäsi oman poikansa pelipaikan puolesta.”
”Siinä syntyi pientä härdelliä. Lähdimme sitten aika liukkaasti kotimaahan,” Palo muistelee.
Palon pelaajaura päättyi Ässissä kauden 2001–02 jälkeen. Hän saavutti urallaan MM-kullan ja Ruotsin mestaruuden lisäksi myös MM-hopeaa, olympiapronssia, SM-hopean sekä neljä SM-pronssia.
Vuonna 2005 Suomen jääkiekkomuseo nimesi Palon jääkiekkoleijonaksi numero 165. HPK on jäädyttänyt hänen pelinumeronsa (13).
Kokonaan Palo ei pelaajauransa jälkeen jääkiekkoa jättänyt. Kaudella 2022–23 hän oli II-divisioonassa pelaavan Valkeakosken Kiekko-Ahmojen valmennustiimissä mukana.
”Poikani pelaa siellä, ja heidän valmentajansa oli pitkään toiminut yksin. Hän tarvitsi apukäsiä ja kyseli, että lähdetkö.”
”Vastasin sitten, että totta kai lähden. Se on ollut ihan hauskaa puuhaa.”
Jalkaproteesi ei ole estänyt Paloa vetämästä luistimia jalkaan ja valmentamasta pelaajia jäällä.
Hämeenlinnassa asuva Palo on myös seurannut HPK:n tilannetta. Perinteikäs seura on tehnyt raskaita taloudellisia tappioita viime vuosina.
”Kun resursseja ei ole, täytyy kehittää toimintaa ja hakea niitä resursseja jostain. Sellaista se on pienen paikkakunnan seuralla.”
”Aina tulee sellaisia aikoja. Jos pidemmällä aikavälillä tarkastellaan, HPK on myös menestynyt helvetin hyvin viime vuosina.”
Lähde: Ilta-Sanomat